Futurismista ja juridiikasta

Yllä mainittu otsikko on käsitteellisesti virheellinen. Futurismi kun on 1900-luvun alussa Italiassa syntynyt taiteensuuntaus, joka halveksi kaikkea vanhaa ja perinteistä. Näin ainakin Wikipedian mukaan. Itse en missään tapauksessa halveksi mitään vanhaa enkä perinteistä. Mielestäni kaikkeen ”vanhaan ja perinteiseen” tulee suhtautua kunnioituksella, jotta ymmärtää miksi nykyhetki näyttäytyy sellaisena kuin kukin sen itse tahollaan kokee.

Tässä kirjoituksessa en tarkoita futurismilla myöskään täysin samaa kuin käsitteellä tulevaisuus. Nähdäkseni tulevaisuus käsitteenä asettuu lineaariselle aikalinjalle menneisyyden ja nykyisyyden jälkeen jonkinlaisena määriteltävänä totuutena. Kun taas termi futurismi, kuvaa mielestäni paremmin niitä ajatuksia erilaisista tulevaisuuksista, joista futuristit puhuvat vaihtoehtoina. Edellä mainittu on täysin oma tulkintani ja sen yksinomainen tarkoitus on selkeyttää ajatteluani.

Juridiikka taas on tiede, jonka tehtävänä on oikeusjärjestelmän tutkiminen ja sen systematisointi eli oikeudellisen informaation jäsentäminen hallittavaan muotoon. Tämän lisäksi oikeustieteen tehtävänä on tuottaa tulkintasuosituksia oikeudellisiin ongelmiin (lähde Wikipedia). Tähän minulla ei ole mitään lisättävää.

Edellä luettavasta voidaan tehdä välillisesti se johtopäätös, että pidän käsitteiden määrittelemistä. Joku voisi kai sanoa, että se on ammattitauti – nimittäin juristien sellainen.

Kimmokkeen tähän tekstiin sain, kun istuin kuuntelemassa futuristi Niko Herliniä (https://www.greatminds.fi) hänen kertoessaan ajatuksiaan tulevaisuuden työelämätaidoista. Yhtenä ajatuksena hän väitti, että suurin osa meistä kärsii niin sanotusti Tukholma-syndroomasta koskien omaa työtämme ja sen lisäksi työelämästä puuttuu ilo. No, mitä voi odottakaan, jos hyväksyy väitteen siitä, että nykyaikana työtä tehdä panttivankimaisissa olosuhteessa.

Tilaisuuden jälkeen jäin pyörittelemään ajatuksia juristin työstä ja siitä mihin suuntaan sen osalta ollaan menossa.

On jo pitkään väitetty, että robotit vievät työmme riippumatta ammattinimikkeestämme. Näin varmasti tuleekin käymään myös juristien osalta, jos oikeudellinen ”työ” käsitetään perinteisesti eli puhtaana substanssiosaamisena, oikeudellisena neuvonantajana tai erilaisten asiakirjojen laatijana. Näissä kone ja koneoppiminen varmasti kehittyy siten, että ihmismieli jää siinä toiseksi. Todennäköisesti tässä ei kestä enää edes kovin kauaa. Yksi asiakkaistani sanoi, että juristin työ tulee häviämään viiden vuoden kuluessa. Siitä on nyt vuosi, joten sen perusteella aikaa olisi vielä neljä vuotta.

En kuitenkaan aivan usko tähän lopputulemaan. Toki minulla on henkilökohtaiset intressit asiassa ja oma lehmä ojassa, joten se heikentänee arvioni objektiivisuutta.

Juristina lähden tässäkin kuitenkin liikkeelle käsitteiden määrittelemisestä. Se pelastaa ja ratkaisee yllättävän usein monta konkreettisesti hankalaa tilannetta. Kyse on käsitteen juristin ”työ” uudelleen määrittelystä tai oikeastaan ei edes uudelleen määrittelystä, vaan näkökannan muuttamisesta.

Minä näen juristin työn mitä suuremmassa määrin ihmissuhdetyönä, sosiaalisesti joustavana kommunikoijana, mahdollistajana, kriittisenä keskustelukumppanina, uteliaana ja luovana teoreettisen tiedon ja kokemuksen yhdistäjänä ja sitä kautta vastausten ja ratkaisujen löytäjänä.

Kone voi sitten laittaa kaiken tämän lopputuloksen paperille, koska kirjaaminen, on sitten enemmän sitä mekaanista työtä, joka vapauttaa mielenkapasiteettia uusien asioiden työstämiseen ja luovien ratkaisujen löytämiseen.

On loistavaa, että koneet ja robotit tulevat yhä enemmän osaksi arkipäiväämme ja työtämme. Niiden avulla pystymme keskittymään aivan muihin asioihin, kun pelkkään ”kirjoista” löytyvään substanssiin ja siten kyseenalaistamaan vanhat perusolettamukset juristin työstä ja luomaan uudenlaisen tulevaisuuden.

Tai useamman tulevaisuuden. Futuristit kun sanovat, että asiasta tulee ajatella monikossa. Tulevaisuus kun on aina riippuvainen tekemistämme valinnoista ja niitä teemme jatkuvasti useamman vaihtoehdon joukosta, ja sen perusteella luomme myös tulevaisuutemme – joka päivä.

Be the first to reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.