“Saappaat jalassa vai sittenkin vielä lasaretin kautta?”

Otsikon kysymyksen esitän usein kun saan kunnian puhua yrittäjille heille heidän oman elämänsä sopimuksista. Vastaukseksi saan hymähtelyä ja ehkä pienen selittelevän kertomuksen siitä kuinka yksinkertaisesti asiaa ei vaan vielä ole ehditty laittaa kuntoon.

Ei tietenkään – yrittäminen ja elämä ovat vieneet kaiken ajan.  Näinhän se on ja tämä on inhimillisesti ymmärrettävää.

Olen kuitenkin ollut myös pöydän toisella puolella. Selvittelemässä tilanteita, joissa mitään asiakirjoja ei ole olemassa ennen kuin elämä on päässyt yllättämään jotenkin toisin kuin alkuperäisessä käsikirjoituksessa oli suunniteltu. Ei löydy osakassopimusta, ei avioehtoa, ei edunvalvontavaltakirjaa eikä testamenttia. Ja ”avot” soppa on valmis.

Ei niinkään, etteikö juristit tällaisiakin sotkuja ”rakastaisi”, mutta kaikkien osapuolten osalta olisi vaan niin paljon helpompaa ja sujuvampaa kun asioita olisi mietitty ja suunniteltu etukäteen. Jonkinlainen oman elämän strateginen suunnittelu tulisi ehdottomasti kulkea yrityksen liiketoimintasuunnitelman rinnalla.

Jo pelkästään yrityksen mahdollista myyntiä tai jo pelkästään sen suunnittelua helpottaa huolella mietitty osakassopimus. Ja nyt puhutaan vielä tilanteesta, jossa alkuperäiset osakkeenomistajat ovat mukana tavoitellussa exit-prosessissa.

Tilanteesta tuleekin huomattavasti monivivahteisempi, jos joku osakkaista on ns. heittänyt lusikan nurkkaan, avioliitto ei osoittaudukaan vuosisadan rakkaustarinaksi tai hämärällä tiellä auton eteen juossut hirvi aiheuttaa pidemmän sairaalajakson paikallisessa keskussairaalassa. Elämän vaihtoehtoisille käsikirjoituksille, kun on useampia skenaarioita.

Niin ja vielä yksi tärkeä asia – yleensä proaktiiviset kustannukset näissä asioissa on huomattavasi jälkikäteisiä hallittavampia. Silläkin saattaa olla merkitystä, kun mietitään kannattaako kuitenkin istua hetkeksi alas ja miettiä näitä asioita asiantuntijan kanssa.

Be the first to reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.