Johtaminen ja juridiikka yhteisintro

Johtaminen on vaikeaa ja juridiikka hankalaa. Näiden järkevä yhdistäminen on käytännössä mahdotonta. Tai sitten ei.

Kun meno yrityksessä muuttuu rankaksi, kun yhtiö luvut pitää saada nousuun, mitataan johtamisen perusteet. Silloin tulee näkyviin myös se käytetäänkö juridiikkaa aseena, jonka taakse on hyvä piiloutua vai keinona, joka osaltaan mahdollistaa järkevän ja inhimillisen johtamisen.

Olen juristina usein sanonut asiakkailleni, että voitte tarvittaessa sanoa pöydän toisella puolella istuvalle henkilölle, että ”kyllähän me, mutta kuin meidän juristi ei suostu”. Tämä enemmän tai vähemmän perusteltu neuvo toimii joissain neuvottelutilanteissa harkiten käytettynä, mutta sitä ei ole koskaan tarkoitettu käytettäväksi henkilöstön kanssa keskusteltassa. Vielä vähemmän on juridiikka tarkoitettu sanelupolitiikaksi yrityksessä.

Huolimatta hieman sanonnan kuluneisuudesta väitän, että johtaminen on luottamusta.

Kuten rakas teinini asian ilmaisi, ”Keppi tai porkkana” – johtajuus on niin ”last season”.  Miksi sitten johtajan on niin vaikeaa luottaa? Koska nimenomaan johtajan pitää ensiksi luottaa, ennen kuin työntekijät luottavat. Miksi tiukan paikan tullessa mennään tuon kepin taakse tyyliin ”jos nyt ei jumalauta tulos parane, niin joku saa lähteä”? Ja se ”jokuhan” ei ole yhtiön johto, vaan työntekijä. Tähän voisi kai sanoa yhtenä selityksenä, että tiukan paikan tullen ihmisen alkukantaiset kivikautiset vaistot puutuvat peliin.

Mutta, mutta… kun ihminen on ajatteleva eläin. Tai ainakin pitäisi olla. Ja johtajan toivoisi olevan. Tosin ei kai hommaan mitään pääsykoetta tai –vaatimuksia ole. Usein johtaja onkin noussut asemaansa asiantuntijuutensa perusteella ja tuo asiantuntijuus harvemmin kohdistuu erilaisten ihmisten kanssa toimimiseen.

Ihmisten ja erityisesti johtajan ajattelun toivoisi toimivan kriittisesti siten, ettei mitään otettaisiin itsestäänselvyytenä. Ei edes niitä omia ajatustuotoksia. Ajatus ajatuksesta on ihan loistava periaate, mutta se vaatinee jo syvällistä itsetuntemusta ja oman toiminnan kyseenalaistamista. Ja se ei kai ole johtajan tehtävä?

Miten juridiikka kaikkeen tähän liittyy? Paljonkin. Loppujen lopuksi juridiikka liittyy suurimpaan osan yhtiön toimintaa. Sen voi integroida osaksi järkevää johtamista tai sen voi nostaa pöydälle vasta, kun hätä on suurin ja silloin käyttää jonkinlaisena aseena/pakotienä, kun omat toimintavaihtoehdot ovat loppuneet.

Kannatan ensimmäistä vaihtoehtoa. Juridiikka pitää nähdä mahdollistajana, ei sotavälineenä. Väärinkäytettynä kun se voi kääntyä itseään vastaan.

Be the first to reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.